maanantai, 26. maaliskuu 2007

Pohdintaa Selviytyjistä

Eilen alkoi taas uusi tuotantokausi Selviytyjistä. Taas uusi ryhmä avuttomia ja vähemmän avuttomia ihmisä on raahattu keskelle ei mitään mukanaan pelkkä kompassi. Siellä he sitten yrittävät parhaansa mukaan selviytyä villipetoja ja nälkää vastaan. Vaeltavat monia kymmeniä kilometrejä pimeässä näkemättä mitään. Vai ovatko asiat oikeasti näin? Olen miettinyt onko koko ohjelma pelkkää huijausta. Kaikki mitä nämä ihmiset viidakossa tekevät, otetaan nauhalle. Jos kameramiehet kerran ovat kilpailijoiden keskuudessa niin sanotusti 24/7, voisiko olla mahdollista että he eivät esimerkiksi anna kilpailijoille paria suklaapatukkaa tai muuta. Kuka sitä valvoo? Mistä katsoja voi tietää ,ettei kilpailijoita oikeasti lennätetä lähimpään hotelliin. Koko sarja voi olla vain surkea keino saada ihmisiä tunnetuiksi hetken ajaksi.

Ensi lauantaita ja Selviytyjiä odotellessa...

perjantai, 23. maaliskuu 2007

Koeviikon paineita

Ääh taas alkoi koeviikko ja ankara pänttääminen. Mikä siinäkin on että kaikki oppikirjat pitää lukea aina viimeisenä iltana ennen koetta? Tietää että olisi viikko aikaa lukea koko kirja ja ettei asioita kuitenkaan ehdi sisäistää 12 tuntia ennen koetta. Joka ilta on jotain tärkeämpää tekemistä kuin kokeisiin valmistautuminen. Aina on uusi TV ohjelma jota pitää seurata, uusi linkki jota mennä tutkimaan ja joka ikinen koeviikko iskee paniikki kokeessa, kun ei muista kuinka banaanikärpäset risteytetään. Kolme tuntia istua tyhjän konseptin edessä tuijottamassa kysymystä, eikä mitään hajua mitä matemaattista kaavaa pitäisi tehtävässä käyttää.

Koe viikon jälkeen lupaa itselleen, että kyllä minä sitten seuraavalla kerralla luen kokeisiin ajoissa ja opettelen kaikki asiat jo tunnille. Kuinka sitten loppujenlopuksi käykään... Päädyn seuraamaan niinkin nopeatempoista saippuasarjaa kuin Päivien viemää.